Lukeminen on lapselle mielen ravintoa – Lasten Fresseissä lietsotaan nyt lukuintoa

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on paljon muutakin kuin liikuntaa ja terveellistä ravintoa. Se on myös lepoa ja palautumista ja lapsella – kuten toki myös aikuisella – näissä voi isona apuna olla rauhoittumishetki kirjan äärellä.

Sain tästä hiljattain oivallisen muistutuksen hieman karulla tavalla. Tavallinen torstai-ilta kotona sattui olemaan harvinaisen kiireinen. Olin puolivahingossa jämähtänyt työhuoneelle hoitamaan yhtä (siis vain yhtä!) työasiaa, joka ei millään voinut odottaa aamuun. Ei millään.

Hanna oli jälleen työmatkalla, joten perheen iltarutiinien tirehtöörin viitta oli minulla. Kuinka ollakaan, ajantaju katosi. Kun viimein olin saanut sähköpostit maailmalle, ajantaju palasi. Taivas varjele! Lasten olisi pitänyt olla jo aikaa sitten nukkumassa.

Löysin silmin nähden väsyneet lapset olohuoneen lattialta silmät tabletin näyttöön naulittuina. Arvatkaapa, paljonko isämiehen sydäntä vihlaisi?! Ei muuta kuin pikapuurot naamariin ja kipinkapin hammaspyykille. Iltasatuun ei tänään tärvättäisi aikaa, vaan unta kuuppaan ja oitis!

Sepä ei sitten käynytkään noin vain. Iltasatu on meidän perheemme iltarutiini, jonka merkityksen oivalsin vasta, kun yritin omien sähläyksieni vuoksi siitä laistaa.

Molemmat lapset saivat tietysti kunnon hepulikohtauksen. Kyllähän iltasatu AINA luetaan! No niin luetaankin, mutta TÄNÄÄN on poikkeus. Tänään ei ehdi. Yritäpä siinä sitten rauhoittaa kahta epäoikeudenmukaisuuden poltteessa kärvistelevää lasta nopeasti unten maille. Juu ei.

En kuitenkaan halunnut olla vanhempi, joka ensin sanoo yhtä ja hetken päästä toista, päätin olla linjakas periaatteen mies. Iltasatua EI luettaisi, koska kello oli liian paljon. Piste.

Iltasatu tuudittaa levolliseen uneen

Laitoin yövalon päälle ja istuin hämärään huoneeseen unilukkariksi tuolille. Kyllähän se lapsen mieli hämärässä rauhoittuu, kun kellokin on jo vaikka mitä. Vaan kun ei. Helmeri väänsi ja käänsi peiton alla väkkäränä ja nyyhkytti isoon ääneen. Äitiäkin tuli tietysti ikävä. (Myös isälle.) Helga yritti ensihepulin tainnuttua selvästi esittää isompaa kuin onkaan – hän ei enää iltasatua tarvitsisi.

Mutta eipä vain uni tahtonut tulla silmään isosiskollakaan. Kun viimein hipsin ulos lastenhuoneesta, josta kuului enää tasainen rauhallinen tuhina, oli kello jo niin järkyttävän paljon, etten kehtaa edes kertoa.

Siinä hämärässä levottomien lasten unta odotellessa tajusin, että iltasatu on lapsillemme kuin lääkkeetön unilääke. Mieli rauhoittuu ja pienet aivot valmistautuvat unitaajuuksille. Tajusin myös, että yhteinen iltasatuhetkemme on merkityksellinen hetki myös itselleni. Jos koko muu päivä onkin kaikilla mennyt omissa puuhissa viuhtoessa, tulee edes iltasadun ajan oltua aidosti läsnä lapsille ja vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.

Tuonakaan päivänä ei tämä isämies olisi päässyt Vuoden kasvattaja -finaaliin, mutta ehkäpä iltahämäräinen oivallus antaa toivoa. Enää meillä ei iltasadusta tingitä, ei varsinkaan aikuisten hölmöilyjen takia. Lyhyt satuhetki olisi taatusti tuonut unen nopeammin kuin vimmainen väsytystaisteluni hämärässä ilman satua.

Lasten Fresseissä tehdään oikeaa lastenkirjaa

Myös muut lukemisen ”terveysvaikutukset” ja hyödyt kasvavan lapsen kehitykselle ovat kiistattomia. Asiasta muistuttaa muun muassa Lukuviikon kampanja.

Huhtikuussa vietetään siis valtakunnallista Lukuviikkoa (22.-28.4.) ja siksi myös Lasten Fresseissä ”lietsotaan lukuintoa” ja osallistutaan samalla ihan oikean lastenkirjan tekemiseen! Marraskuussa ilmestyy seuraava hyvää tekevä Merkityskirja, jonka yksi kummiyrityksistä on Fressi, joten lastenfressiläisillä on etuoikeus tähän tärkeään tehtävään kirjantekijöiden Luovina Merkitysassistentteina.

Lukuviikon kunniaksi Merkityskirjat tarjoaa koko huhtikuun ajan Lasten Fressin ystäville lasten liikuntaharrastuksia tukevan Helmeri Hessunpoika löytää lajinsa -kirjan verkkokaupastaan ilman postikuluja. Kaupan päälle pakettiin sujahtaa Merkityskirjojen ihana Maufulness-korttisarja. Etujen arvo yhteensä 10,50.

Eli jos haluat kuulla, kuinka meidän Helmerillemme lopulta löytyi mieluinen oma liikuntalaji, niin ei muuta kuin ostoksille.

Minähän sen toki jo tiedänkin, mutta en viitsi tässä spoilata. Jos vaikka taajuuksilla on lastenkirjoista pitäviä vanhempia, jotka mieluummin lukevat sen kirjasta yhdessä lastensa kanssa.

Blogin kuvituskuva on tällä kertaa Tikkurilan Lasten Fressistä. Lapsiparkkien tilat vaihtelevat hieman liikuntakeskuksittain, mutta kaikissa noudatetaan kuukauden yhteistä touhuteemaa.

Scroll to Top