Kauniin alkukesän iltalenkin pilasi tänään eräs sangen harmillinen asia. MP3-soittimestani loppui lataus kesken kaiken. Pyytämättä ja yllättäen, kuten tiedätte. (Lasten mielestä koko vehje on muinaismuisto dinosaurusten ajoilta, mutta tämä isämies kantaa rakkaan antiikkisoittimensa ylpeydellä.)
Juoksuvauhdit putosivat kuin itsestään, kun askelta rytmittävä musiikki hiljeni yks kaks.
Pakko myöntää, ettei se luonnon kuuntelukaan pururadan varrella huonoa tehnyt, mutta lintujen liverryksestä en vain saanut askeleeseen toivottua lentoa. Niinpä vaihdoin suosista kävelyksi. Vaikka varsin hyvin tiedän, ettei yksi suunniteltua kevyempi treeni vie maata merelle, on tunnustettava, että fiilishän siinä meni koko touhusta.
Vaan kotona olikin ihan toiset fiilikset – jo eteiseen kantautui iloinen hihkunta. Hanna ja lapset olivat selvästikin palanneet Fressiltä. Kun kerroin epäonnisesta vauhtikestävyyslenkistäni ilman vauhtia ja kestävyyttä, vaimo pääsi jälleen kerran kujertelemaan, että tulisit sinäkin jumpalle tai spinning-tunnille. On kuulemma menevän musiikin takuu eikä lopu soittimista virta.
Ettäkö raavas mies jumppatunnille?! Tiedetään, tiedetään – moderni nykymies menee tietysti rinta rottingilla mille tahansa ryhmäliikuntatunnille eikä miehisyys kärsi edes pinkistä treenipaidasta, mutta kyllä tätä nyt vielä vähän pitää sulatella.
Tarra touhupassiin ja haaste isämiehelle
Lasten intohihkuminen oli sekin tuomisia Fressiltä. Kesäkuun teemana on Lasten Fressissä nimittäin Menevää musiikkia ja samaa hyvän mielen jumppamusiikkia piti vielä kotonakin luukuttaa rytmi veressä. Kuukauden touhutehtävän suorituksesta oli jälleen liimattu uudet hienot tarrat lasten nimikoituihin touhupasseihin. Uskomatonta, miten suuri ilo niinkin pienestä asiasta kuin tarrasta voikaan tulla! Toimii aina. Helga kertoi, että hänen passinsa takakannen ensimmäinen iso kukka varsineen ja terälehtineen alkaa olla jo valmis, juuri sopivasti kesän korvalla.
Omaan passiin saa siis kuukauden teematarran lisäksi ihan jokaisesta lapsiparkkikerrasta pienen pyöreän tarran. Pikkutarroista voi halutessaan sommitella takakanteen mieleistänsä kuviota. Helga oli laskenut, että hänen kukassaan oli jo 58 pikkutarraa. Eli 58 Lasten Fressi -käyntiä kuluneen vuoden aikana! Tarkoittaa 58 aikuisen treenikertaa, joista yksikään ei olisi mahdollistunut ilman veloituksetonta lastenhoitoa, jonka Fressi kanta-asiakkailleen tarjoaa.
Teimme Helgan kanssa yhteisen sopimuksen, että loppuvuodesta sommitelmassa on KOLME kukkaa. Siinäpä sopivasti haastetta sekä vaimokullan jumppatunteihin että tämän isämiehen salitreeneihin. Helgaseni – me todellakin hankimme sinulle kolme kukkaa passiin. Tämä on lupaus.
ps. Kuvassa Helmerikin testaa isämiehen antiikkisoitinta matkalla Fressille. Hyvä että pysyin perässä, kun musiikki vei nuorta miestä!
